fi gb
Etusivu > Hoidot > Faskiahoito (Side-ja arpikudos)

fascial-sheaths-to-region-ciba.gifFaskia (sidekudoskalvo) ja arpikudoshoito


Toinen tärkeä, mutta usein huomiotta jätetty kehon järjestelmä on tukikudoksiin kuuluva sidekudos. Sidekudoskalvo eli faskia on ohut kalvo joka ympäröi, peittää ja yhdistää kaikkia kehon kudoksia ja elimiä – lihaksia, luita, hermoja, verisuonia ja sisäelimiä – kaikkia. Faskia muodostaa tiiviin verkon joka ”pitää kaikkea kasassa” ja antaa rakenteellista tukea muille kudoksille ja elimille, mutta mahdollistaa liikkeen kudoskerrosten välillä. Toisin kuin lihaskudos, faskia ei ole kovin joustavaa. Faskiasta voi tulla tiukka ja kiristävä huonon ryhdin, skolioosin, vammautumisen, rasitusvamman, kroonisen tulehdustilan tai leikkausarpien vuoksi. Kun faskiaan muodostuu kiinnikkeitä ja se kiristyy, kireys heijastuu muualle kehoon ja aiheuttaa mekaanista epätasapainoa. Sidekudosten kireys vaihtelee solutason mikroskooppisista kiinnikkeistä näkyvään arpikudokseen saakka. Kaikissa tapauksessa ilmenee liikkeen rajoittumista kudoksen tasolla, mikä voidaan havaita taitavalla palpaatiolla.

 

 

fascial-restrictions-skeleton_1_.gif

Taitavan palpaation tarve

Sidekudosten kiristys on usein hiuksenhienoa ja vaikea havaita, mistä johtuen tarvitaan tarkkaa kosketukseen perustuvaa tuntoaistia niiden paikantamiseen ja tulkitsemiseen. Samoin jotkut hoitotoimenpiteet jotka venyttävät ja vapauttavat kiinnikkeitä, vaativat hienovaraista kosketusta. Sidekudoskalvon kireyden paikantaminen ja hoito vaatii siis kehittyneitä manuaalisia taitoja, jotka ovat hyvin erilaisia kuin ne, joita käytetään lihasten ja nivelten hoitoon. Kiinnikkeiden poistoon tähtäävät toimenpiteet tehdään hyvin hitaasti ja rauhallisesti ja suhteellisen pitkän ajan kuluessa. Tulokset puolestaan havaitaan yleensä välittömästi ja ne ovat merkittäviä. Merkittävät muutokset kivun ja liikeratojen suhteen alkavat usein välittömästi ja ovat pitkäkestoisia.

Sidekudos yhdistää

Bliss Clinicin kokemuksen mukaan kattavaan kivunhoitoon tulee sisältyä sidekudoksen tutkimus ja hoito tavanomaisemman nivelten, lihasten ja luukudoksen hoidon ohella. Kaikkien kehon kudosten tulee toimia harmonisesti yhdessä, ja sidekudoksen tärkein tehtävä on elimistön eri osien yhteenliittäminen. Tämän liitosjärjestelmän vikojen löytäminen on yksi tärkeistä, mutta usein unohdetuista kivun hoidon osa-alueista.

 

 

scar-fb-fresh-sutures.gifArpikudos ja haitalliset ("Toxic") arvet

Arpikudoksen hoito on sidekudosten hoidon erityisala. Arpia syntyy luunmurtumien johdosta, haavoista ja leikkauksen yhteydessä. Arvet ovat luonnollinen seuraus parantumisesta ja viottuneen kudoksen korjautumisesta. Arpikudos voi kuitenkin aiheuttaa ongelmia, varsinkin kun sitä muodostuu liiallisesti tai kun arpeutuminen synnyttää kiinnikkeitä usean kudoksen välille, mikä häiritsee normaalia liikkuvuutta. Kiristävä arpikudos aiheuttaa epänormaalia kudoskireyttä joka väistämättä johtaa kiputiloihin, toisinaan paikalliseen kipuun ja usein heijastekipuun muualla kehossa.

scar-abdjominal.gifLeikkausarpien hoito

Nämä niin kutsutut haitalliset ("toksiset") arvet voivat häiritä paranemista ja kehon toimintaa monin tavoin. Arpia on voinut olla lapsuudesta asti. Vatsan alueen leikkausarvet (umpisuolileikkaus, kohdunpoisto, keisarinleikkaus, tyräleikkaus jne) voivat aiheuttaa erilaisia vatsakipuja ja sisäelinten vaivoja, minkä lisäksi ne voivat vaikuttaa epänormaalin sidekudoskireyden kautta ryhtiongelmiin tai niska- ja alaselkävaivoihin. Joskus vanhan, oireettoman vatsan leikkausarven hoitaminen saattaa poistaa monivuotisen selkäkivun. Ilman arpien hoitoa, joka on pieni, mutta kriittisen tärkeä osa hoitokokonaisuutta, käsillä olevaa kiputilaa ei saada koskaan täysin parannettua. Kroonisissa kiputiloissa on aina tärkeä tutkia ja hoitaa arpikudos asianmukaisesti. Kipu ja arpikudos sijaitsevat harvoin samassa paikassa, mikä on diagnoosin tekemisen kannalta haastavaa. Kattava tutkimus taitavan hoitajan käsissä on siis elintärkeää.

Arpien vaikutus tunnetiloihin

"Haitallisten" arpien on mielenkiintoisesti havaittu taltioivan negatiivisia tunnetiloja; vanhat negatiiviset tunnetilat voivat jotenkin jäädä jumiin arpikudoksen verkkoon. On esitetty teorioita, joiden mukaan kudosvamman (tapaturma tai leikkaus) aikana koetut negatiiviset tunteet tai muistot - pelko, viha tai suru - voivat häiritä kudoksen normaalia parantumista, mikä johtaa epätavallisen ja haitallisen arpikudoksen muodostumiseen. Tällöin näillä arvilla on eräänlainen "kudosmuisti" liittyen negatiiviseen tunnetilaan tai tapahtumaan.

Toisinaan arpien ja kiristävän sidekudoskalvon hoidon yhteydessä vanhat tunnetilat ja muistot yllättäen nousevat pintaan ja niiden negatiivinen energia vapautuu, jolloin koetaan eräänlainen katharsis tai potilas oivaltaa jonkin merkittävän asian. Tällä vaikuttaa olevan positiivinen vaikutus paitsi krooniseen kipuun, myös potilaan psyykeen. Jokin "paino" nousee harteilta, minkä potilas kokee hyödyllisenä ja positiivisena asiana. Näemme asian kliinisesti samassa valossa. Näitä "tunteista vapautumisia" (emotional release) ei tapahdu usein, eikä niiden tapahtumista voi ennustaa millään tarkkuudella. Niin tapahtuu kun niin tapahtuu. Tämä kuitenkin muistuttaa meitä siitä, ettei mieltä, tunteita ja kehoa voi koskaan erottaa toisistaan. Ja se muistuttaa siitä, että meidän tulee kunnioittaa kipua kokevaa henkilöä sinä moniulotteisena olentona joka hän on.

scar-appendjix.gif